Syksy New Yorkissa - Autumn in New York (2000)

Joan Chen on itse myöntänyt, että Hollywoodilla ei ole hänenlaiselleen näyttelijälle juurikaan tarjottavaa niiden "elokuvan eksoottinen sivuosa" -tyyppisten roolien lisäksi. Siksi hän ilmeisesti alkoikin ohjaamaan. Syksy New Yorkissa (Autumn in new York, 2000 USA) on hänen ensimmäinen Hollywood-ohjauksensa. Sääli sinänsä, sillä Chen tuntuu olevan pätevämpi kameran edessä kuin takana, vaikka ei näyttelijänäkään ole suuremmin ansioitunut. Sekin kertoo jotain tästä elokuvasta.

Tarina ei ole monimutkainen, eikä sen selvittämiseen tarvitse kauaa aikaa uhrata. Will Keane (Richard Gere, Sakaali) on kaupungin macho-ravintoloitsija ja hänen ruokahalunsa on erinomainen niin ruoan kuin naistenkin suhteen. Kaikki tietenkin muuttuu pian, kuten näissä elokuvissa on tapana käydä, kun Will tapaa Charloten (Winona Ryder, Vuosi Nuoruudestani). Charlotte on nuori taiteilija ja Will tietysti ihastuu kovasti tähän nuoreen pakkaukseen. Ongelmana on ikäeron lisäksi se, että Charlotte on Willin vanhan (ja kuolleen) ystävän tytär. No, asia ohitetaan olankohautuksella ja romanssi on syttynyt. Pian kuitenkin käy ilmi, että kaikki ei ole Charlotella hyvin: hänellä on syöpä ja todennäköisesti kuolee lähiaikoina. Siinä vasta pähkinä purtavaksi, molemmille.

Odotukset eivät todellakaan olleet korkealla, kun tämä elokuva laahusti vastahakoisesti teattereihin, sillä elokuvaa ei edes näytetty Amerikassa kriitikoille ennen ensi-iltaa. Todennäköisesti MGM pelkäsi, että pressin murska-arviot tiputtaisivat ensi-illan tuloja huomattavasti. Näissä tapauksissa yleensä siis jätetään ennakko-näytökset väliin ja yritetään saada edes jonkun verran katsojia saliin. Ja ikävä kyllä, MGM oli oikeassa. Eihän tätä elokuvaa menisi kukaan katsomaan jos tietäisi kuinka tylsä ja ennalta-arvattava se on. Syksy New Yorkissa on hyvin, hyvin tavanomainen romanttinen draama. Tuntuu siltä, että Chen on hakenut jotain 50-luvun henkistä klassikko-yliromantisoitua saippua-osastoa, jossa elokuva rakentuu lähes täydellisesti kahteen päänäyttelijään ja heidän kemiaansa, kaatuen tai pysyen pystyssä niiden mukana.

Tällä kertaa ongelmana on mm. juuri se. Gere ja Ryder eivät todellakaan jaksa edes yrittää saada suorituksistaan kunnollisia, eikä heidän välilleen synny mitään kemiaa, sähköstä puhumattakaan, mitä tällainen elokuva ehdottomasti vaatisi. Kaksikko taistelee surkean käsikirjoituksen kanssa eikä Chenistäkään ilmeisesti ole ollut apua näyttelijöiden ohjaajana. Niinpä on itsestään selvää, että tällainen draama ei ota sujuakseen, ei sitten ollenkaan.

Kohderyhmänä on selkeästi pidetty naisia. Mikäli itse tiedän asioista yhtään mitään, niin uskon, että monet naiset saattaisivatkin itse asiassa pitää tästä elokuvasta. Ovathan Viesti mereltä ja Next Best Thingin tapaisetkin elokuvat saaneet omat faninsa, vaikka kriitikot eivät ole juuri antaneet niille arvoa. Jos nainen haluaa vain löytää suuria tunteita, nenäliina-materiaalia ja romantiikkaa niin todennäköisesti tämä elokuva toimii. Kunhan ei ole kovin kriittinen ihminen. Arvostelua tämä elokuva ei nimittäin kestä. Ei sitten yhtään.