Paha pukki - Bad Santa (2003)

Ajankohta ei todennäköisesti luo oikeanlaista tunnelmaa katsojaan, kun pitäisi katsoa jouluelokuvaa näin kevään kynnyksellä. Toisaalta, kun kerran kysymyksessä on musta komedia Paha pukki (Bad Santa, 2003 USA), joka näyttää iloiselle joulumielelle vain karvaisen takalistonsa, on katsojan parempikin heittää tonttulakki pois päästä. Billy Bob Thorntonin tähdittämä Paha pukki kilkuttelee kulkusiaan roimasti navan alla, joten jo alkumetreiltä on tiedossa ettei joulumieli tule kuin kieron elokuvamaun omaaville katsojille. Tässä asiassa Paha pukki pitää lupauksensa loppuun saakka eikä sorru silottelemaan rivoa asennettaan.

Pääosassa loistaa Willie (Thornton) varsin elämänhaluttomana, kyynisenä, rapajuoppona ostaripukkina joulusta toiseen. Sylissä hyppäävät räkänokkaiset ja lihavat kakarat lahjatoiveineen, joille pukki päästelee suustaan haistatuksia. Aaton korvilla Willie ja vihreäpukuinen tonttu Marcus (Tony Cox) murtautuvat työpäivän päätteeksi ostoskeskuksen kassakaappiin ja rahoittavat keikalla seuraavan vuoden menonsa. Willie on vain luisumassa syvälle välinpitämättömyyteen ja menettämässä viimeisetkin murtautujan taitonsa tuhlatessaan vapaa-aikaansa viinapullon kanssa.

Kesäisessä Phoenixissä Willien "joulupukki-illuusioon" lankeaa - hänen harmikseen - koulukiusattu ylilihava poika. Pojasta ei tunnu pääsevän eroon ja erinäisten sattumien kautta Willie päätyy asumaan jouluun asti pojan taloon, jossa asuu vain tämän puolikuollut isoäiti. Symbioosiksi kaksikon suhdetta ei voi hyvälläkään kutsua, kun Willie nappaa pojan isän auton käyttöönsä, tuo asuntoon petikumppaninsa ja torjuu pojan yritykset olla ystävä joulupukille. Ongelmat kasaantuvat, kun ostoskeskuksen omistaja haistaa vanhan viinan ja yrittää tämän jälkeen savustaa Willien pihalle marketistaan.

Billy Bob Thornton joutui aikoinaan pienoiseen ryöpytykseen roolihahmonsa töykeyden takia erinäisissä haastatteluissa. Kaikki tahot eivät voineet sietää rietasta joulupukkia. Toinen kiukunaihe on ollut elokuvan sanoma - tai enemminkin sen puute - kun elokuva ei tarjoa opettavaa päätöstä ja pääroolihahmon kohdalla ei tapahdu kasvua (jopa heräämistä) kaiken pahuuden jälkeen. Voiko musta jouluelokuva todella olla paha ja musta loppuun asti?

Täysin onnistunut rietastelu Paha pukki ei silti ole. Billy Bob Thornton näyttelee varsin härskiä ja passiivista itsemurhakandidaattia hienosti hukaten vain satunnaisesti hahmonsa sikamaisuuden. Osaksi komedian tunnelma kärsii parista hienoisesti ylilyönnistä, mutta kokonaisuudessaan tunnelma on yhtä jouluinen kuin Turku maaliskuussa. Elokuvan useat sivuhenkilöt, kuten tummaihoinen, lyhytkasvuinen (siis neekerikääpiö) rikoskumppani Marcus ja lapsinäyttelijä Brett Kellyn uskottavasti esittämä poika, tuovat oman lisänsä tarinaan. Valitettavasti muut henkilöt, erityisesti pojan isoäiti tai Marcuksen vaimoke ovat vain irtovitsejä ja samalla ikäviä painolasteja tarinan etenemiselle.

Jos toiset pitävät äidistä ja toiset tyttärestä, jakaa Paha pukki varmisti katsojat kahteen leiriin. Toisten haukkuessa elokuvan, toisessa leirissä elokuvasta on povattu vuosien kuluessa pienoista klassikkoa jouluelokuvien keskuudessa. Itse taidan kallistua pahan pukin huumorin puolelle, sillä sen verran monta kertaa tuli Billy Bob Thorntonin sikailuille räkätettyä.