Panssarilaiva Potemkin - Bronenosets Potyomkin (1925)

Neuvostoliittolaisen elokuvan suuri mestari, latvialaissyntyinen Sergei Eisenstein (1898-1948), oli vasta 27-vuotias ohjatessaan yhden maailman kuuluisimmista elokuvista, Panssarilaiva Potemkinin (Bronenosets Potyomkin aka The Battleship Potemkin, 1925 Neuvostoliitto). Sen oli alkujaan tarkoitus olla vain yksittäinen osio suurelokuvassa, joka käsittelisi vuoden 1905 vallankumouksen tapahtumia. Potemkinista kohosi kuitenkin suurteos, jonka maailmanlaajuinen menestys nosti Eisensteinin suurten ohjaajien joukkoon.

Potemkinin miehistö on kyllästynyt ala-arvoiseen ruokaan, huonoon kohteluun ja askeettisiin olosuhteisiin, jotka laivalla vallitsevat. Kun he valittavat tästä päällystölle, aiotaan rangaistukseksi osa miehistöstä teloittaa. Matruusi Vakulintshukin (Aleksandr Antonov) johdolla miehistö nousee kapinaan sortajiaan vastaan. Kapina onnistuu, ja Potemkinista tulee vallankumouksen vertauskuva, joka saa kansan tuen puolelleen.

Toisin kuin monet vallankumous- ja sisällissotaelokuvat Panssarilaiva Potemkin on elokuva kansasta ja suurista massoista. Siinä ei ole yksittäistä sankaria, vaan sankarin roolissa on koko kansa - jokainen, joka osallistuu kapinaan on yhtä tärkeä. Tämä on yksi elokuvan vahvuuksista. Eisenstein käytti Potemkinin leikkaamiseen kaksi viikkoa työskennellen yötä päivää. Lopputuloksesta onkin keskusteltu ylistävin sanankääntein näihin päiviin saakka. Yksikään kohtaus ei kestä muutamaa sekuntia kauempaa, ja tämä dynaaminen leikkaustyyli tekee elokuvasta todella vauhdikkaan, joskin ensi alkuun hieman vaikeahkon seurata. Kriittisimmät elokuvafanit ovatkin todenneet, että teknisesti elokuva ei ole edennyt pätkääkään sitten Potemkinin. Vaikka elokuva onkin täynnä ikimuistoisia kohtauksia, kaksi nousee ylitse muiden. Ensimmäinen on pilaantunut liha ja toinen Odessan portaat, joka on yksi tunnetuimmista ja ihailluimmista kohtauksista koko elokuvan historiassa. Vastaavanlainen kohtaus nähdään muun muassa Brian De Palman Lahjomattomissa (The Untouchables, 1987).

Vaikka Potemkin on nykypäivänä kuuluisuus, kaikki voisi olla toisin. Ensihuuman jälkeen elokuvaa ei juurikaan levitetty, eikä kaukana ollut koko elokuvan katoaminen. Lopulta asialle tehtiin jotain myymällä alkuperäisnegatiivi Berliiniin, joka oli silloisen eurooppalaisen elokuvan keskus ja josta Potemkinin maailmanvalloitus alkoi. Vuosien saatossa negatiivi kuitenkin tuhoutui, joten täysin alkuperäistä, vuoden 1925 versiota ei ole enää olemassakaan.