Salaliittoteoria - Conspiracy Theory (1997)

Menestys toiminta -elokuvia ohjannut Richard Donner tunnetaan jo vuoden 1978 Teräsmies elokuvasta ja tämän jatko-osasta. Sittemmin Donner on haalinut kotikaupungistaan New Yorkista Mel Gibsonin (Braveheart - taipumaton) leiviinsä Tappava ase -elokuviinsa. Viimeisin Tappava ase, jatko-osa 4 valmistui samoihin aikoihin kuin Donner-Gibsonin -yhteistyö Salaliittoteoria (Conspiracy Theory, 1997 USA), joka oli selkeää hauskuuttelua toiminnan sävyyttämänä. Synkemmän ja kylmemmän tarinan kertova Salaliittoteoria on tyypillisen trillerin juonilabyrintti, jonka loppua ei haluta asettaa tarpeeksi aikaisin.

Salaliittoteoriassa näyttelevät pääosissa Mel Gibson sairaanloisena salaliittoteoreetikkona ja naispääosassa rinnakkaisnäyttelijänä Julia Roberts (Erin Brockovich) oikeusministeriön asianajajaa. Gibsonin ja Robertsin summana elokuva tarjoajaa suuren määrän "julkkisbonuksia". Asvalttisoturi ja Pretty Woman samassa leffassa oli neljä vuotta sitten suuri juttu, näin elokuva ei ole täysin Gibsonin yksityinentilaisuus esitellä itseään. Tällaista oman egon pönkittämistä voi katsoa edellisvuotisesta Patriotista aivan tarpeeksi. Keväällä teattereihin tuli Robertsin ja Brad Pittin tähdittämä road-movie -leffa The Mexican, joka on yksi tämän vuoden tähtikeskittymä.

Richard Donnerin Salaliittoteoria saa olla kiitollinen Brian Helgelandin käsikirjoitukselle, josta suurin ilo kumpuaa elokuvaa katsellessa. Donnerin ohjaus on strobo-valoefektien lisäksi puoli-itse-ironista naljailua Tappava Ase -tyylisillä letkautuksilla, jotka eivät satu sopimaan tilanteisiin edes muovailemalla.

Jerry Fletcher (Gibson) kokee ympäröivän maailman isoveljen punomaksi salaliitoksi, jossa maanjäristyksillä ja avaruuslennoilla on yhteyksiä toisiinsa. Jopa floorin lisääminen juoma veteen aiheuttaa hänestä ihmisissä avoimuutta ja rehellisyyttä. Fletcher toimittaa omaa Salaliittoteoria -nimistä lehteään, jossa hän julkaisee "totuuksia". Työkseen taksia kuljettava Fletcher pyrkii maanisesti asianjaja Alice Suttonin (Roberts) puheille. Tälle salaliittoteoreetikko suostuu ainoastaan paljastamaan maailman todellisen pyörimissuunnan. Sutton huomaa pitemmän päälle hullunoloisen Fletcherin puheissa olevan hitunen todellista totta ja eikä isoveli tykkää "naapurin pikkutytön" tulevista toimista.

Salaliittoteoria oli 1997 ajankohtainen elokuva. The Truman Show vuotta myöhemmin, samoin Pleasantville - onnellisten kaupunki ja Dark City kyseenalaistivat rutiininelämän ja sen yksinkertaisuuden. Kassat räjäytti (toim. huom. Kuinka kulunut fraasi.) Wachowskien veljesten ohjaama Matrix 1999, jossa todellinen maailma oli tuhoutunut ja joutunut avaruusdemonien softaksi. Salaliittoteoria käsittelee isoveli -teemaa hiukan helpolla asenteelle tehden siitä synkkää perustrilleriä. Elokuva osaa hommansa siinä mielessä paremmin, ettei se intoudu missään vaiheessa teknologian ihannoimiseen ja näin kuljeta juonta elokuvallisesti väärin. FBI ja CIA eivät ole kovin persoonallisia järjestöjä isoksiveljeksi edes jenkeissä. Tässä kohdin elokuvan lähtökohdaksi tarkoitetut vainoharhat järjestöjä kohtaan ovat alusta alkaen sanomattoman pieniä.

Mel Gibsonin esittämä salaliittoteoreetikko Fletcher on huolella kasattu henkilö. Suurkaupungin keltaisia takseja kuljettava, yksinäisen oloinen ja ahtaasti asuva mies voisi hyvinkin olla laskelmoiva sarjamurhaaja. Gibsonin kohdalla hahmo toimii katsojasta riippuen. Joko hänen naamalleen asettaa patrioottimaisen sotahuudon tai tappava ase -tyylisen komediakonstaapeli ilveilyn. Mielestäni Salaliittoteoria ei ole niin huono suoritus Gibsonilta mitä ehkä saattoi odottaa, vaikka työskentely onkin kovin kaavamaista. Näin Gibsonin tyydyttävällä työtuloksella ja Robertsin hehkeydellä tarina kulkee pakollisten rakkauskuvioiden kautta onnelliseen loppuun.