Detroit
Rock City (1999)
Detroit Rock City (1999 USA) on elokuva, jonka kohdeyleisö
sijoittuu lähellä alakouluikää ja paikoin tämä voi sopia friikahtaneimmille
KISS-faneille. Muille leffa ei tarjoa montaa sanomisen veroista
sanaa. Aikansa musiikilla, tutulla komedia juonella ja puolituntemattomilla
näyttelijöillä kasattu KISS-rymistely ei sytyttänyt minua. Elokuva
jäi vaisuksi, se ei edes ärsyttänyt kunnolla, vaikka juonessa olikin
tikkuja pystyssä pahanlaisesti.
Poika nelikkö haluaa päästä katsomaan idoleitaan, KISSiä, hinnalla
ei ole väliä. Pojat sattuvat olemaan suhteellisen samanlaisia, mutta
jokaiselle tulee matkalla omat ongelmansa vastaan. Yhdellä on vanhoillinen
äiti paapomassa, toisella taas on pahanlaatuinen tuhoamisvimma ja
kaksi muuta hankkivat ongelmia jo reilusti ennen itse konserttia.
Alapäähuumori vältetään hyvin, mutta ajattelu tuntuu tapahtuvan
kuitenkin sillä elimellä, joten tissit saavat heilua.
Haahuilua komedialajien välillä; teinikomediasta rakkauskomediaan
ja tietenkin kovaa keskustelua discoteekista ja rock'n'rollista.
Tuntuu siltä, että nuorison väittelyt eivät olisi muuttuneet yhtään.
Pääosissa nähdään muun muassa Edward Furlong (Terminator 2, American
History X) ja kolme muuta, itselleni tuntematonta näyttelijää
(Guiseppe Andrews, James DeBello, Sam Huntington). Furlong ei saa
hahmoonsa kunnolla ulottuvuuksia, johon osa syynä on Carl V. Duprén
huonossa käsikirjoituksessa. Furlong tiputtaa pisteitään omassa
strippauskohtauksessaan, viimeisimmässään American History X:ssä
mies kykeni moninverroin parempaan suoritukseen.
Detroit Rock City on yksi niiden monien nuorisokomedioiden joukossa
ja ikävä kyllä se ei eroa kuin KISS-powerilla. Muuten elokuva onkin
vaisu ja tylsä, parilla hassulla vitsilla kasattu raina. Elokuvan
teossa ovat olleet mukana tietenkin itse KISSin pojat, Gene Simmons,
Paul Stanley, Ace Frehley ja Peter Criss. Elokuva on huono esimerkki
siitä, millainen suurbändin oma elokuva voi olla. En ole nähnyt
Spice Girls tyttöjen elokuvaa, mutta uskon siinä olevan ainakin
kourallinen enemmän potentiaalia komediana.
teksti: ©
2001 Raimo Miettinen

|