Instinct (1999)

Anthony Hopkins on jälleen palanut psykopaatti-murhaajan roolin. Tämänkertainen paluu ei sijoitu Uhrilampaat 2:n, vaan John Turteltaubin ohjaamaan Instinctin (1999 USA). Vahinko vain, että Hopkins ei jaksa säväyttää niin paljoa, mitä kymmenen vuotta vanhassa Uhrilampaassa.

Osallisena huonoon menestykseen Hopkinsin kohdalla voi olla erittäin kuiva ja lattea kässäri, jonka ohjaaja Turteltaub pilaa. Hopkins ei pahemmin pelota ketään tässä elokuvassa, ei edes isoäitiään.

Instinct kertoo Ethan Powellista (Hopkins), joka lähtee tutkimaan gorilloita Afrikkaan. Äijä päättää kadota "korpikuusen kannon alle" ja on kadoksissa 2 vuotta. Kun sitten paikallinen poliisi löytää miehen, tämä tappaa samantien 3 sotilasta ja vahingoittaa useaa. Tätä kautta Powell passitetaan vankilaan, jossa hoidetaan mielisairaita.

Mielisairaaksi mies todetaan, koska hän ei puhu yhtään mitään. Asiaa rupeaa tutkimaan Clauder (Cuba Cooding Jr., Tuntematon uhka), joka on valmistumassa psykologiksi hyvin arvosanoin. Kunnianhimoisena miehenä hän panostaa kaikkensa Powelliin, jotta tämä alkaisi puhua ja kertoisi mitä viidakossa oikein tapahtuikaan kahden vuoden aikana. Jutusta aukeaa uusia näkökulmia, kun Powell lopulta alkaa puhumaan Clauderille.

Instinctiä ei voi olla vertaamatta Uhrilampaisiin ja sitä kautta sillä on erittäin pienet mahdollisuudet olla parempi. Jodie Fosteria (Ensimmäinen yhteys, Anna ja kuningas) kiiteltiin Uhrilampaiden toisena päähenkilönä ja sitä kautta nainen nousikin omaan arvoonsa. Samaten Anthony Hopkins (Saanko esitellä: Joe Black) sai pelottavan ja mielipuolen maineen Hannibal Lecterin roolista. Fosterin peilikuvana Instinctissä on Cuba Cooding nuoremman esittämä Clauder, joka osaa näköjään hoitaa roolinsa mallikkaasti. Mies jopa todella tuntuu itkevän loppukohtauksissa. Silti elokuva jää erittäin ohueksi rainaksi, jonka teatterikierrokselta jättäminen oli suhteellisen järkevä teko.