Yhdeksäs portti - The Ninth Gate (1999)

Roman Polanski on palannut. Viimeisin teos miehiltä on laimean suosion saanut Yö ei tunne armoa (1994). Herra Polanski onkin hillinnyt tahtiaan sitten vuonna 1979 valmistuneen Tess, viattomuuden tarinan, jonka jälkeen elokuvia on ilmestynyt noin kolme kymmenessä vuodessa. Tahti ei ole mikään mielettömän hidas, verrattuna juuri talvella edesmenneeseen Stanley Kubrickiin, joka teki viimevuosina pääasiallisesti Eyes Wide Shutia. Elokuva jäikin miehen viimeiseksi. Kuten Kubrickin ja osittain myös Polanskin kohdalla voi huomata, että kumpikin liikkuu samoilla aalloilla tai ainakin samoilla vesillä.

Polanskin uusin Yhdeksäs portti (The Ninth Gate, 1999 USA, Ranska, Espanja) on Arturo Perèz-Reverten romaaniin pohjautuva trilleri, jossa Johnny Depp taas kerran muuntautuu rooliinsa onnistuneesti. Deppin naispuoliset kollegat peuhivat tämän kanssa taas kerran pitkin filmiä, mm. ruotsalaissyntyinen Lena Olin ja Roman Polanskin kolmantena vaimona myöskin tunnettu Emmanuelle Seigner. Seignerin ja Polanskin työsuhteista on luonnollisesti käyty keskustelua iltapäivälehditössä, kun ohjaaja "antaa" vaimonsa esiintyä sänkykohtauksissa omissa elokuvissaan. Yhdeksäs portti on varmaan myös herättänyt paljon keskustelua sen aiheesta, jota käsittelee, yliluonnollisiavoimia, pääasiallisesti Saatanaa. Tällä kertaa vihtahousu ei ole kuitenkaan niin säälittävä mitä samoihin aikoihin valmistuneessa Arnold Schwartzenegger- elokuvassa, End of Days. End of Days'ssä Iso-A pisti sarvipäätä 6-0, ja tietenkin yksin ja lähes paljain nyrkein.

Siis Polanskin elokuva osaa olla hiukan ainakin jännittävämpi, uskottavampi ja monessa muussakin asiassa parempi. Elokuvan ensi-ilta oli luonnollisesti ajoitettu hiukan ennen millenium-yötä, joten yleisössä oli varmaankin ylimääräistä latausta. Nyt videolta katsottuna tällaiset pelot eivät ole päälimmäisiä. Juoni kertoo Dean Corso (Johnny Depp, Saksikäsi Edward, Gilpert Grape, Päätön ratsumies) nimisestä kirjatutkijasta, jonka palkkaa alan huippumies leiviinsä. Työn toimenkuvaan kuuluu erään kirjan kaikkien painosten löytäminen ja tutkiminen. Kirjalla sattuu olemaan näitä yliluonnollisia kykyjä, joiden kautta Saatanaan saadaan yhteys, ilman kalliita kaukopuheluja tai vierailua Pietarin luona Taivaanportailla. Corso suuntaa ensin Portugaliin ja myöhemmin myös Pariisiin, joissa kummassakin on kirjan kaksi muuta ainoata originaalia. Kirjoja havittelee myös muut tahot, joten juttuun tulee muutama hassu mutka vastaan.

Elokuvan pituudeksi on saatu reilut kaksi tuntia, joka on sinällään hiukan liikaa ja elokuvaan kerkiääkin tulla jokunen turhan oloinen kohtaus. Silti se jaksaa imeä katsojaansa anti-hollywoodilaisilla huulillaan, joten vauhtiakin löytyy. Ja vaikka en olekaan nainen, olen silti erittäin iloinen pääosavallinnasta, koska Depp on todellakin niitä harvoja, joka on sopiva tähän bibliorooliin.

Depp jatkaa taas erittäin vahvaa näyttelijäuraansa, jossa roolinhahmojen rakenne ja ajatukset ovat olleet lähes poikkeuksetta erilaisia. En muistaisi Polanskilla olleen aikaisemmin suuria mieltymyksiä putkimaiseen asetteluun, jollei sitten syynä ole miljöön ja tunnelman luominen Yhdeksänteen porttiin. Polanskin ja Depp voisivatkin jatkaa yhteistyötään ja ruveta väsämään duo-projekteja.