Sekaisin Nykistä - The Out-of-Towners (1998)

Steve Martinin komediat ovat aina olleet epävarmoja menestyksiä. Toisinaan mies onnistuu hienosti, kuten elokuvassa Vauhdilla Chicagoon ja hänen debyytissään Superhulttio, mutta toisaalta hänen uralleen mahtuu lukuisia ei-niin-hauskoja-elokuvia kuten Morsiamen isä I ja II. Valitettavasti miehen uusin elokuva Sekaisin Nykistä (The Out-of-Towners, 1999 USA) kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.

Henryllä (Martin, Koukkusormi) ei mene kovin hyvin. Hän on saanut potkut töistään, mutta ei uskalla kertoa siitä vaimolleen Nancylle (Hawn), hänen tyttärensä on lopettanut opiskelunsa ruvetakseen näyttelijäksi, ja hänen poikansa on muuttamassa Lontooseen, mikä tarkoittaa sitä, että talo jää vain hänelle ja vaimolleen. Lisäksi Henryn ja Nancyn avioliitto alkaa rakoilla. Henry saa hankittua työpaikkahaastattelun New Yorkista ja nyt hän matkustaa vaimonsa kanssa paikan päälle.

Kaikki ei kuitenkaan suju kuin rasvattu. Ensin heidän lentokoneensa joutuu laskeutumaan Bostoniin huonon sään takia (deja vu-ilmiö elokuvasta Vauhdilla Chicagoon!), jonka jälkeen he hukkaavat matkatavaransa ja sen sellaista pientä hauskaa. Kohta pariskunta vuokraa auton ja lähtevät matkaamaan sillä kohti New Yorkia. Ongelmat eivät kuitenkaan lopu tähänkään, sillä elokuvan kuluessa heidät ryöstetään, eivätkä he näin ollen pääse edes hotelliin yöksi. Tämän jälkeen Henry ja Nancy yrittävät keinolla millä hyvänsä selvitä matkastaan, yrittävät saada ruokaa mitä kummallisimmilla keinoilla, yöpyvät mitä hassummissa paikoissa yms. Kaiken tämän lisäksi Henryn työpaikkahaastattelu lähenee.

Elokuvan dialogi on suhteellisen sujuvaa ja vitsejä on yritetty tunkea vähän turhankin tiuhaan, sillä osa niistä menevät täysin ohi. Elokuvan huumori ei yksinkertaisesti jaksa naurattaa kuin joskus harvoin. Tarina itsessään on sellainen mikä on jossain muodossa nähty moneen kertaan, eikä sekään tarjoa siis mitään uutta.

Miellyttävän värin elokuvaan tuo kuitenkin se, että Weisman on kuvannut elokuvaa suurimmaksi osaksi aidoilla tapahtumapaikoilla, eli New Yorkin kaduilla, hotelleiden auloissa ja puistoissa. On mukavaa välillä nähdä elokuva, joka ei ole tehty pelkkien lavasteiden varjoissa.

Näyttelijät Steve Martin ja Goldie Hawn pystyvät pelkällä kokemuksella kannattelemaan hahmojaan loppuun saakka, vaikka eivät saakaan välillensä sellaista kemiaa mitä tällainen tarina olisi kenties tarvinnut. Elokuvan ehdoton pelastus on cameo-roolin tekevä John Cleece (Kala nimeltä Wanda), joka esittää hotellin johtajaa Mr. Mersaultia, joka nauttii naisten hepeniin pukeutumisesta. Rooli on hyvin samankaltainen kuin hänellä oli omassa TV-sarjassaan The Fowelty Towers (Pitkän Jussin majatalo) ja myös siksi hän sopii siihen hyvin.

Elokuvan positiivisiin puoliin kuuluu myös se, että Hollywood on kerrankin uskaltanut iskeä päärooleihin kaksi vanhemman ikäluokan näyttelijää. Yleensä tällaisissa komedioissa, ja elokuvissa yleensäkin, pitää olla silmänruokaa alle keski-ikäisille ihmisille, mutta Sekaisin Nykistä uskaltaa jättää kaiken Martinin, Hawnin ja Cleecen varaan.

Nämä seikat eivät kuitenkaan valitettavasti onnistu pelastamaan elokuvaa. Komedioissa juonen ja tarinan yksitoikkoisuuden voi antaa anteeksi jos se saadaan korvattua tarpeeksi hyvällä huumorilla. Sekaisin Nykistä ei kuitenkaan onnistu siinä ja siksi elokuva tuntuu laahustavan eteenpäin. Sillä on toki hetkensä, mutta pian elokuvan jälkeen nekin unohtuvat.