Psyko - Psycho (1960)

Jännityksen mestariksi nimetty Alfred Hitchcock (1899-1980) teki 1960-luvun vaihteessa kaksi filmografiastaan poikkeavaa elokuvaa, jotka liikkuivat enemmän kauhuelokuvan alueella. Ensin valmistui hänen kenties tunnetuin teoksensa, Robert Blochin romaaniin perustuva Psyko (Psycho, 1960 USA) ja kolme vuotta myöhemmin miltei yhtä kuuluisaksi noussut Linnut (The Birds, 1963 USA).

"A boy's best friend is his mother."

Tilaisuus tekee varkaan, huomaa Marion Crane varastaessaan työnantajaltaan 40 000 dollaria. Nainen lähtee pakomatkalle, jonka aikana hän katoaa salaperäisesti. Sisar Lila epäilee jotain vakavaa sattuneeksi ja pyytää Marionin poikaystävää Samia selvittämään mahdollista rikosta kanssaan. Apunaan heillä on Marionin työnantajan palkkaama yksityisetsivä Arbogast. Jäljet johtavat syrjäiselle Batesin motellille, jota isännöi hieman omalaatuinen Norman yhdessä
äitinsä kanssa.

Psyko on edelleenkin vaikuttava teos ja toisin kuin valtaosa aikakautensa muista kauhuelokuvista, se onnistuu säikyttelemään katsojaa edelleenkin tehokkaasti. Varsinkin elokuvan ensimmäinen tunti on silkkaa rautaa. Näyttelijäsuoritukset ovat vakuuttavia, elokuva kulkee napakasti eteenpäin eikä Hitchcock anna tunnelman herpaantua hetkeksikään. John L. Russellin kerrassaan upea mustavalkokuvaus sekä Bernard Herrmannin (Taksikuski) parhaimpiin lukeutuva sävellystyö ovat omiaan nostattamaan elokuvan aivan omiin
ulottuvuuksiinsa.

"We all go a little mad sometimes."

Psyko jakautuu kuitenkin kahtia. Vahvan alkupuoliskon jälkeen elokuva herpaantuu, eikä jälkimmäinen puolisko ole lähellekään alkuosan veroinen. Suurin syy on roolihahmoissa. John Gavinin esittämä Sam ja Vera Milesin Lila ovat yllättävän pökkelömäisiä ja luonnottomia rooleissaan ja varsinkin ensin mainitun näytteleminen on sen verran heikkoa, että ihmetyttää kuinka Hitchcock on voinut päästää moista läpi. Sen sijaan Janet Leigh (Marion) ja Martin Balsam (Arbogast) ovat varsin onnistuneita valintoja rooleihinsa.

Elokuvasta muistetaan parhaiten Normania esittänyt Anthony Perkins. Täysin ansaitusti, sillä hänen suorituksensa on kerta kaikkiaan loistava. Sääli vain, että Perkins jäi täysin roolihahmonsa vangiksi eikä häntä juuri muista elokuvista muisteta. Perkins sai esittää Normania vielä kolmessa jatko-osassa, joista keskimmäisen hän ohjasi itse.

Psyko on hyvä elokuva, mutta allekirjoittaneen mielestä se on aavistuksen verran yliarvostettu, eikä yllä Hitchcockin suurimpien teosten rinnalle (Muukalaisia junassa, Takaikkuna, Vertigo). Jos kuitenkin jostain kumman syystä olet jättänyt tämän väliin, kannattaa tilanne korjata välittömästi, onhan kyseessä yksi elokuvahistorian kuuluisimpia elokuvia.