Punainen lohikäärme - Red Dragon (2002)

Thomas Harrisin kannibaalitrilogia Hannibal Lecteristä on nyt saanut kolmannen filmatisoinnin sarjan ensimmäisestä teoksesta Punainen lohikäärme (1981). Tapahtumat sijoittuvat kirjan valmistumisvuoteen. FBI-agentti Will Graham oman henkensä uhalla onnistuu selvittämään sarjamurhaajan, joka yllättäen on ollut tutkimuksia avustanut rikospsykiatri Hannibal Lecter. Muutama vuosi myöhemmin maata piinaa taas kieroutunut murhaaja, jonka perään lähetetään dekkarin työn taakseen jättänyt Graham. Graham joutuu kääntymään Lecterin puoleen uudelleen selvittääkseen Hammaskeijuksi ristityn murhaajan seuraavat uhrit, ennen kuin kuu on tehnyt kiertonsa.

Koska elokuva Punainen lohikäärme (Red Dragon, 2002 USA, Saksa) perustuu Harrisin ensimmäiseen kirjaan, ei voi sanoa tarinan suoranaisesti muistuttavan Jonathan Demmen ohjaamaa kirjasarjan toista osaa Uhrilampaita, vaan jälkimmäisen kuuluisi muistuttaa Punaista lohikäärmettä. Toisaalta Uhrilampaiden suuruus klassikkona asettaa sen esikuvaksi Punaiselle lohikäärmeelle, ja näin taas jälkimmäinen muistuttaa edellistä. Omat ongelmansa tuovat tapahtumavuosi ja Lecterin osan esittäjän sir Anthony Hopkinsin ikä. Punaisessa lohikäärmeessä Hopkins on nuorennettu värjäämällä hiukset tummiksi, mutta ajan patina paistaa näyttelijän naamalta. Muutenkaan rekvisiitta yksityiskohtineen ei aivan hengitä vuotta 1981.

Punainen lohikäärme on jo kertaalleen ohjattu elokuvaksi (Psykopaatin jäljillä, 1986), mutta Hopkinsin suorituksen ansiosta tämä Bret Ratnerin (Rush Hour 2) versio tulee varmasti olemaan monelle se tutumpi ja aidompi. Asiaa ei tunnu haittaavan se, ettei kannibaalia nähdä filmillä aikaisempaan tapaan. Näyttelijälista on muutenkin kiinnostava: Edward Norton (Fight Club) esittää FBI-agentti Grahamia, Harvey Keitel (Pulp Fiction) on tämän esimiehenä ja tulevan Spiderin kehuttu Ralph Fiennes Hammaskeijuna. Tarina seuraa kuitenkin niin monen henkilön elämää, ettei Nortonkaan jahtaa murhaajaa kankaalla odotetun verran ja jää kovin puhdittomaksi ja vaisuksi roolissaan.

Ratnerin Punainen lohikäärme on hienoa elokuvaa Ted Tallyn (Uhrilampaat) huolellisen käsikirjoituksen ja Dante Spinottin kuvauksen ansiosta. Silti jäädään Hannibalin tasoisesta kuvallisesta ilmaisusta. Elokuva on trilogian irrallisin osa. Lecterin hahmo on enemmän taustavaikuttajana kuin pääosassa, mikä saattaa osittain häiritä niitä, jotka eivät ole lukeneet Harrisin romaaneja. Itse jäin elokuvan jälkeen ihmettelemään Lecterin hahmon aiheuttamaa reaktiota, kun katsomossa selvästi naurettiin jokaiselle hänen ivalliselle mutta kuolettavalle lauseelleen. Kannibaalikin voi siis olla hauskaa pöytäseuraa.