Valtikka - The Score (2001)

Jos elokuvan kannessa seisoo nimet Robert DeNiro, Edward Norton ja Marlon Brando, voi hyvällä syyllä uskoa saaneensa käteensä erinomaisen elokuvan. DeNiro valittiin hiljattain Amerikan arvostetuimmaksi näyttelijäksi (mistä voi toki kiistellä), ja Norton puolestaan on Matt Damonin ohella yksi lupaavimmista nuoremman sukupolven näyttelijöistä. Jonkun osan lupauksistaan Valtikka todellakin toimittaa perille, mutta ei ihan niin paljon kuin saattaisi odottaa. Hyvistä näyttelijöistä ja sujuvasta ohjauksesta huolimatta Valtikka (The Score, 2001 USA) vaikuttaa jollain tavalla keskeneräiseltä. Se on hyvin perustavanlaatuinen ryöstö-trilleri, joka ei onnistu yllättämään katsojaa oikein millään tasolla tai saa katsojaa ajattelemaan, että on juuri nähnyt nerokkaan juonipunoksen (kuten elokuvassa "Epäillyt"). Kovasti se kuitenkin yrittää.

Elokuva alkaa ja loppuu hyvin perinteisesti. Lopusta en puhu, mutta alkupuolta on ollut tapana hieman valottaa. Nick Wells (DeNiro, Ronin, Casino) on ammattilais varas, joka elelee varsin leveästi rahoillaan, jotka on ansainnut rötöksillään. Hän ei ole mikään nuori huimapää, joka rehentelee saavutuksillaan, vaan enemmänkin kokemuksen tuomaan viisauteen ja todennäköisyyksiin luottava mies, joka hoitaa vain "varmoja keikkoja". Hän on kuitenkin alkanut jo etsimään sitä surullisen kuuluisaa "viimeistä keikkaa", jotta saisi vetäytyä eläkkeelle. Tähän tarjoutuukin tilaisuus, kun Nickin ystävä Max Baron (Marlon Brando, Ilmestyskirja nyt, Kummisetä) ehdottaa hänelle keikkaa, josta voisi netota monta miljoonaa dollaria. Erästä 1600-luvulla valmistettua hyvin arvokasta valtikkaa nimittäin säilytetään Nickin kotikaupungissa Montrealissa tulliviraston kellarissa. Tämä jalokivin varustettu valtikka tuntuu vain odottavan, että joku korjaisi sen parempaan talteen, korkeatasoisista hälytysjärjestelmistä huolimatta. Muutenkin vaarallinen tehtävä alkaa näyttämään entistä vastenmielisemmältä, kun Max kertoo, että Nickin pitäisi toimia yhdessä nuoren Jackie Tellerin (Edward Norton, American History X, Rounders - ässä hihassa) kanssa. Yksinäinen susi Nick on aluksi vastahakoinen suostumaan, mutta kyseessä on suuret rahat ja eläkekin alkaa tuntumaan aina vain houkuttelevammalta, joten lopulta hän suostuu lähtemään tehtävälle. Nyt alkaakin tarkka keikan suunnittelu yhdessä nuoren, mutta lahjakkaan varkaan kanssa. Kuinkahan käy, korjataanko valtikka parempaan talteen valtiolta?

Frank Oz on osoittautunut varsin hyväksi komedioiden ohjaajaksi (Bowfinger, Entäs Bob), eikä trillerikään tunnu aiheuttavan suuria ongelmia, sillä periaatteessa Valtikka rullaa hyvin sujuvasti eteenpäin, kylväen toisinaan miellyttävää huumoria ja luoden toisinaan erinomaisesti hallittua jännitystä. DeNiron ja Nortonin väliset kohtaukset toimivat hyvin dialogin tasolla ja niinpä näitä kohtauksia on ilo katsella. Molemmat näyttelijät suoriutuvat muutenkin kunnialla rooleistaan: selkeää rutiinia DeNirolta (jonka roolihahmo Nick Wells vaikuttaa muuten ulkoisesti hyvin samanlaiselta kuin DeNiron rooli Roninissa) ja Nortonille on jälleen jäänyt se pahiksen rooli. Marlon Brandon paluu valkokankaalle ei ole puoliksikaan niin näyttävä mitä olisi saattanut toivoa. Miehellä on muutamia pinnallisia kohtauksia, ja niissäkin Brando vaikuttaa lähinnä väsyneeltä. Taitaa olla raha, joka on tämänkin pöhöttyneen miehen saanut palaamaan pieneen rooliin.

Jokainen juoneen panostava trilleri, joka yrittää yllättää katsojan tarvitsee jonkunlaisen särmän tai persoonallisuuden, jotta sitä voisi sanoa "loistavaksi jännäriksi". Valitettavasti Valtikalla ei ole tätä särmää komeista puitteistaan ja markkinoinnistaan huolimatta. Elokuvan loputtua katsoja ei voi sanoa tulleensa yllätetyksi millään tasolla, sillä kässäri loppuu kuin seinään ilman kaiken kruunaavaa kliimaksia. Se on se ainoa asia oikeastaan, mikä Valtikasta puuttuu, mutta toisaalta tällaisessa elokuvassa se onkin aivan liian paljon. Loppujen lopuksi Valtikka siis jää hyvin persoonattomaksi ja ylipäätänsä sellaiseksi elokuvaksi, mitä on nähty kymmeniä kertoja ennenkin. Ei se kuitenkaan täysin kelvoton ole. Yleisesti ottaen Valtikka rullaa mukavasti eteenpäin ja sitä on mukava katsella ja mietiskellä parin tunnin ajan. Muutamia poikkeuksellisen jännittäviä kohtauksiakin sillä oli tarjota. Eli hyvin tasapaksu Hollywood-tuote on tässä taas tarjolla: tavallaan sitä on mukava seurata alusta loppuun, mutta mitään "Epäillyt"-tasoista nerokasta trilleriä on turha odottaa.