South Park: isompi, pidempi ja leikkaamaton - South Park: Bigger, Longe & Uncut (1999)

South Park: isompi, pidempi ja leikkaamaton (South Park: Bigger, Longer & Uncut, 1999 USA) ei ole perusteeton nimitys elokuvalle. Se on isompi, pidempi ja leikkaamaton, mutta myös turhempi mitä itse torstain viikottainen 26 minuutin sarja. Sarjan katsoja stereotyypiksi on helposti muodostettavissa joko nuori alle 18 vee tyttö/poika tai satunnainen persoona yli 30-vuotias (heistäkin vain harva viitsii nauttia South Parkista). Kun itse sarja ei kolahtanut minun kohdallani niin eipä myöskään elokuva jaksa innostaa tunnin verran pidempänä.

Elokuva ei vedä rimaansa aivan pohjalle, sillä siitä löytyy mm. klisheinen ja selkeä juoni, musikaali osuuksia reilut 20 ja rikas näyttelijäkaarti, mutta... silti elokuvassa on liikaa räävitöntä huumoria ilman kohtuutta. Räävitön huumori pyrkii tulemaan elokuvassa esiin lähes jokaisessa mahdollisessa muodossa. Yhdysvalloissa elokuva sai K-17 leiman (R-recistricted) johon syynä oli mm. reilu määrä kirosanoja, joilla höystetään monet musiikkikohtaukset elokuvan aikana.

South Park elokuvan juonesta jokunen sana. Ala-aste ikäiset pojat, Stan, Kyle, Kenny ja Cartman lähtevät katsomaan Terence ja Philip: Asses Of Fire -nimistä elokuvaa, jossa kaksi kanadalaista näyttelijää piereskelevät toisiaan naamaan ja nauravat sille. Samalla miehet kiroilevat ja laulavat rivoja lauluja, joista innostuneina poika nelikkö oppii "kivoja" sutkauksia, joilla he sitten piristävät muiden koululaisten päivää. Cartman haistattelee opettajalleen, josta seuraa sitten rehtorin luona puhuttelu ja heidän vanhemmat kutsutaan paikalle. Juutalaisen Kylen äiti saa selville sen, että pojat ovat oppineet rivoudet ja v-sanat ko. kanadalaiselokuvasta, josta seuraa amerikkalaisten hyökkäys Kanadaan. Juttuun ujuttautuu myöskin Saatana ja tämän seksipartneri Saddam Hussein.

Elokuvan sanoma jää epäselväksi, jollei sen tarkoitus ollut opettaa v-sanoja ja rivoja haukkumanimityksiä. Itseäni ainakin rupesi tympimään elokuvan mielettömyys ja joka väliin tungetut musikaalikohtaukset, jotka klisheisyydellään olivat vaisuja ja pitkästyttäviä. Suomen elokuvatarkastamo oli ainakin ymmärtänyt sen, että K-12 leima tuotti enemmän rahaa mitä K-16 leima, sillä valtaosa katsojista muodostui juuri näistä niukin naukin yli 12-vuotiaista lapsista. Elokuvan eräissä satunnaisissa kohdissa se antaa (meinaa antaa) sanomaa siitä kuinka väärin onkaan tuomita ihminen kuolemaan pieruhuumorinsa takia (ironista), mutta eipä kauan kestä, kunnes se palaa takaisin pieruiseen uomaansa.

South Park: isompi, pidempi ja leikkaamaton olisi varmaankin ollut vielä huonompi jollei sen alkupuolella ollut "Nussi enoasi perseeseen" -rallatus olisi piristänyt. Laiha lohtu silti tästä pienestä pätkästä irtosi. Enpä ole ihan kypsynyt taikka valmis (vielä) tällaiseen menoon. Ehkä sitten South Park 2:ssa.