Avaruusboltsit - Spaceballs (1987)

Vanhalla Mel Brooksilla (syntynyt v. 1926) on pitkä historia TV-ja elokuva-alalla. 50-luvulla TV-maailmaan ilmestynyt Brooks on myöhemmin saanut työnnettyä sormensa yhteen jos toiseenkin piirakkaan, vaikka komedia onkin hänen tunnetuin tavaramerkkinsä. Ohjaamisen, näyttelemisen, kirjoittamisen ja säveltämisen lisäksi Brooks on kunnostautunut tuottamisessa, ja hänen firmansa Brooksfilms on onnistunut löytämään nuoria lupauksia menneisyydessä, esim. David Lynch, joka toi Brooksin firmalle jopa Oscar-pystejä 80-luvun alkupuolella. Itse asiassa 80-luvun puolesta välistä lähtien Brooks ei ole kyhännyt itse mitään erikoisen laadukasta tavaraa. Hänen varhaisemmat komediat mm. History of the World part I (1981), Young Frankenstein (1974) ja Blazing Saddles (1974) tuntuivat naurattavan yleisöä, mutta myöhemmät tekeleet -kuten juuri Avaruusboltsit (Spaceballs, 1987 USA) ja vaikkapa Robin Hood - sankarit sukkahousuissa (1993), eivät ole olleet samanlaisia menestyksiä. Niin se taitaa olla, että Brooksinkin on pitänyt tehdä tilaa nuoremmille.

Avaruusboltsit on elokuvana hyvin pitkälti perustavanlaatuista Mel Brooksia. Kuten monesti aikaisemmin ja myöhemminkin, Brooks valitsee satiiriinsa aiheen ja tekee siitä elokuvan, vaihtelevalla menestyksellä. Tällä kertaa pilkkakirvestä saa maistaa Star Wars (ja siinä ohessa Star Trek, Alien jne.). Henkilöt ja suurin osa tapahtumista on otettu suoraan Star Warsista. Tämän tarinan pahikset ovat Presidentti Skroob (Brooks) ja Lord Dark Helmet (loistava parodia Star Warsin Darth Vaderista, näyttelijänä mainio Rick Moranis), jotka aikovat varastaa Druidia-planetan ilman. Heidän suunnitelmansa menevät kuitenkin sekaisin, kun he yrittävät kidnapata Druidia-planeetan prinsessa Vespan (Daphne Zuniga) ja Lone-Star-niminen avaruus-cowboy (Skywalkerin ja Han Solon sekoitus, näyttelijänä Bill Pullman) saapuu pelastamaan hänet. Tämän jälkeen elokuva tykittää vitsiä vitsin jälkeen, kun Star Warsista tutut hahmot pyrkivät pelastamaan Druidia-planeetan. Mukana nähdään ainakin chewbacca- C3PO- ja Yoda-parodiat.

Mel Brooksin elokuvien arvosteleminen on sikäli vaikeaa hommaa, että niitä on niin vaikea suositella tai olla suosittelematta. Harvoin hänen elokuvansa juonellisesti tai muutenkaan ovat edes keskinkertaisia, mutta toisaalta, moni ihminen tuntuu nauttivan hänen typeränpuoleisesta huumoristaan. Eli toisia naurattaa, toisia ei. Itse nauroin useita kertoja katsellessani elokuvan verestääkseni 80-luvun muistoja, mutta kieltämättä mukaan mahtuu aimo annos täysin kelvotonta materiaalia, joka ei naurattaisi edes vahingossa. Bill Pullman ja John Candy ovat toisinaan hauskoja kavereita, mutta Avaruusboltseissa hauskin materiaali on mielestäni kirjoitettu nimenomaan Mel Brooksille, ja ennen kaikkea synkkääkin synkemmälle, hurjalle Dark Helmetille. Heidän osuudet toimii, muualla elokuva tuppaa laahaamaan.

Nyt eletään 2000-lukua ja Star Wars-parodiat ovat jo eläneet aikansa. Olivat itse asiassa jo vuonna -87, kun Avaruusboltsit ilmestyi. Siltikään se ei varmasti hävitä Avaruusboltsien viehätystä niiden katsojien mielestä, jotka ovat nauttineet Brooksin aikaisemmista hupailuista. Ja kelvoton elokuva se ei ole muillekaan sunnattuna, Dark Helmetin ja Lone-Starin valosapeli-taistelu ja Presidentti Skrooben sähläilyt saattavat hyvinkin naurattaa hieman nyreämpääkin kaukosäätimen omistajaa. "May the Schwartz be with You."