Spider-Man - Hämähäkkimies - Spider-Man (2002)

Sam Raimin tämän kesän hittielokuva Spider-Man - Hämähäkkimies (Spider-Man, 2002 USA) tuli Suomeenkin kovalla rummutuksella, jota viimeisimpänä lisäsi Yhdysvalloissa rikotut ennätykset. Suomessa ollaan otettu puheeksi kesän hiljainen kausi taas kerran, joka ainakin tältä vuodelta näyttää olevan tiessään juuri Spider-Manin ansiosta. Seuraava suurempi ensi-ilta taitaa olla Men in Blackin jatko-osa loppukesämmällä.

Yhdysvaltalaisen sarjakuvayhtiö Marvelin suurimpiin supersankareihin on kuulunut 1960-luvulta asti ihmisen ja hämähäkin risteytys Hämähäkkimies. Supersankari sai vasta neljänkymmenen vuoden perästä ensimmäisen elokuvafilmatisointinsa (jos laskuista jätetään pois pari mitäänsanomatonta TV-elokuvaa), vaikka supersankarina Hämähäkkimies on ollut aina lähes yhtä suuri mitä Batman tai Teräsmies ja varmasti suurempi Mustanaamiota, josta Paramount 1996 teki kalliin flopanneen elokuvan. Hämähäkkimies on myös juuri elokuvakankaalle sopivampi mitä esimerkiksi sinipukuinen trikoopelle Mustanaamio tai keesipäinen Teräsmies. Supersankari on tuotu hyvin kankaalle Raimin ohjauksessa eikä katsojan sovi varmasti moittia Hämähäkkimiehen tyylikästä virtaviivaista sini-punaista asua.

Spider-Man -elokuva alkaa tarinan alusta. Nörtti opiskelijapoika Peter Parkeria puree geenimanipuloitu hämähäkki ja seuraavana päivänä hän huomaa näkönsä parantuneen, lihaksensa kasvaneen ja ranteisiin ilmestyneen tahmeaa seittiä sylkevät rauhaset. Tästä elokuva jatkaa Parkerin seuraamista tämän edistyessä uudenlaisen kehonsa kanssa. Suunnilleen puolessa välissä katsojille tulee vihdoin tilaisuus päästä Hämähäkkimiehen mukana liitämään New Yorkin pilvenpiirtäjien vierellä.

Elokuvassa heittelee käpyjä tielle arkielämässä naapurintyttö Mary Jane Watson (Kirsten Dunst, Anna palaa!), joka ei tunnut huomaavan Parkerin rakkautta tätä kohtaan, ja sankarimaailmassa arkkivihollinen Vihreä Menninkäinen (Willem Dafoe, American Psyko).

Itse en lukenut pienenä Hämähäkkimiehiä, ystäväni kylläkin, vaan olin Mustanaamion ystävä. Tämän takia en pysty vertailemaan elokuvan todellista suhdetta sarjakuvaesikuvaansa. En näe vertailua edes tarpeellisena. Sarjakuvien ystävät saattavat kyllä nostaa päätään tämän johdosta. Joten sen suurempia esikuvavertailuja en tehnyt ja katsoin elokuvan elokuvana. Raimin ohjaus sai kovat ennakkoarvostelut, joista vain satunnaiset antoivat elokuvalle alle neljä tähteä. Tämä osittain lisäsi kiinnostusta katsoa elokuva, mutta myös pelkoa, että taas kerran kriitikot suitsuttivat vain myönteistä mainosta elokuvan puolesta.

Spider-Man - Hämähäkkimies on ja ei ole hyvä elokuva. Sen hyvät puolet ovat visuaalisia ja huonot rakenteellisia ja juonellisia. Kuvaaja Don Burgessin ote on messevän mahtavaa liitoa pitkin pilvenpiirtäjien seinämiä yli keltaisten taksijonojen. Tietenkin apuna on ollut huippuammattilaiset tietokoneineen. Sarjakuvamaisuutta on mukana, vaikka itse olisinkin halunnut enemmän sitä erityisesti kuvassa. Juonen suhteen ei olla onneksi sorruttu sarjakuvamaisuuteen. Harvemmin toinen taiteenlaji muotoutuu toisessa lajissa, joten Spider-Man on selvästi tässä suhteessa elokuva. Juoni on kuitenkin repäisty suoraan alkuperäisestä tarinasta pohjaksi elokuvaan, joka ei ainakaan toimi Vihreän Menninkäisen suhteen. Tässä en moiti kuitenkaan Willem Dafoeta, vaan käsikirjoitusta ja ohjausta. Samoin Parkerin koulutoveri Harry (James Franco) ei elokuvan aikana tunnu kertaakaan sopivalta elokuvaan ja näyttelijä rooliin.

Spider-Man on loistelias seittiviidakko, joka varmasti osuessaan sopivasti nappaa katsojansa mukaan vauhdikkaaseen liitoonsa. Pääosanäyttelijät hoitavat kohtuullisesti hommansa, mutta mitään muistettavampia suorituksia heidän osalta ei tule. Raimin ohjaus olisi varmasti ollut ilman hidastavia sivujuonia vallan kelpo kesähitti myös hieman vaativampien katsojien kohdalla. Nyt tarina etenee hieman epärytmikkäästi eikä hyväksi todetulla tasaisella nousulla kohti kliimaksia. Kliimaksikin Yhdysvaltain lippuineen oli mielestäni hieman vaisu verrattuna elokuvan muuten tyylikkään viihdyttävään vauhtiin.