DVD

Auringonlaskun katu (1950)

Hollywood on perustamisestaan lähtien ollut oma sairas maailmansa, paikka, jossa monet unelmat ovat toteutuneet mutta vielä useammat tuhoutuneet. Hollywood on maailma, jossa ihminen ei merkitse mitään kassavirtojen rinnalla. Tuon oudon ja kiehtovan maailman kääntöpuolta ei ole liiemmälti elokuvissa nähty, sillä se tuntuu olevan monelle liian arka asia käsiteltäväksi. Yksi elokuva riittää kuitenkin kertomaan tarpeeksi tuosta pimeästä puolesta, Billy Wilderin Auringonlaskun katu (Sunset Boulevard, 1950 USA).

10086 Sunset Boulevardin uima-altaassa kelluu miehen ruumis. Uhri on nuori käsikirjoittaja Joe Gillis (William Holden), jonka kertomana saamme tietää, kuinka tähän päädyttiin. Palataan ajassa puoli vuotta taaksepäin. Gillis on b-luokan käsikirjoittaja, jonka kyhäelmät eivät mene lävitse. Raha olisi kuitenkin tarpeen, sillä ulosottoviranomaiset vaativat hänen maksamatonta autoaan palautettavaksi. Heitä paetessaan hän pelastautuu autioksi luulemansa loistokkaan palatsin pihaan. Talossa asuu omaan menneisyyteensä hautautunut mykän elokuvan tähti Norma Desmond (Gloria Swanson)sekä tämän entinen aviomies ja mestariohjaaja, nyttemmin hovimestarina toimiva Max von Meyerling (Erich von Stroheim). Desmond tarjoaa Gillisille työtä käsikirjoittajana. Gillis suostuu, sillä muutakaan työtä ei ole näkyvillä.

Elokuva sai ilmestyttyään melko ristiriitaisen vastaanoton aina murskakritiikistä ylistyslauluihin. Hollywood ei itse tiennyt, kuinka suhtautua tähän rohkeaan ja kantaaottavaan teokseen. Oscar-komiteakaan ei tiennyt mitä pitäisi tehdä. Vaikka ehdokkuuksia ropisikin, filmi hävisi pystit järjestään Joseph L. Mankiewiczin Kaikki Eevasta (All About Eve, 1950 USA) -elokuvalle. Sittemmin ylistys Auringonlaskun katua kohtaan on kasvanut, mutta tuolloin tarttui näppeihin vain kolme patsasta, joista tärkeimpänä Oscar käsikirjoituksesta.

Tämä onkin elokuvan parasta antia. Lukuisissa elokuvissa käsikirjoittajana toiminut Wilder (1906-2002) tiesi, kuinka rakentaa näppärää ja ikimuistoista dialogia. Elokuva on pullollaan loistavia repliikkejä, kuten kohtauksessa, jossa Gillis tunnistaa Desmondin. "You are Norma Desmond. You used to be in silent pictures. You used to be big." "I am big. It's the pictures that got small." Klassisia kohtauksiakin on useita: avauskohtaus, vahakabinetin kortti-ilta, uuden vuoden tanssiaiset, päätöskohtaus... Kaikkein selkein kuva Desmondin kohtalosta tulee ilmi Paramountin studioilla, jonne hän saapuu tapaamaan Cecil B. DeMilleä. Tämä miettii avustajalleen, mitä tehdä, johon avustaja vastaa: "I can tell her you're in the projection room. I can give her the brush." "Thirty million fans have given her the brush. Isn't that enough?"

Jo pelkästään nämä riittäisivät tekemään elokuvasta klassikon, mutta ei sovi unohtaa loistavia näyttelijöitäkään. William Holden on erinomainen Gillisin roolissa, mutta omat suosikkini ovat Gloria Swanson Norma Desmondina sekä Erich von Stroheim tämän palvelijana. Varsinkin kun tietää, että molempien kohtalo oikeassa elämässä oli hyvin samansuuntainen kuin roolihahmojensa. Omina itsenää nähdään DeMillen lisäksi muun muassa Buster Keaton, H. B. Warner sekä Hollywoodin juoruämmä Hedda Hopper.

Tämä elokuvaklassikko on saanut todella hienon julkaisun osakseen. Kuvan laatuun on panostettu: se on tarkka ja terävä muutamaa rakeisempaa kohtausta lukuunottamatta. 2.0 monoääni on myös hyvätasoinen. Ekstroja on melkoisesti. Perinteisen trailerin lisäksi löytyy kommenttiraita, jolla Billy Wilderin elämäkerran kirjoittaja Ed Sikov kertoo elokuvan teosta. Making of -osiossa kuullaan taustatietoa sekä mielenkiintoista triviaa niin elokuvan teosta, näyttelijävalinnoista kuin Wilderistakin. Yhtenä ekstrana on kartta, johon on merkitty elokuvan tapahtumapaikat. Lisäksi on pätkä alkuperäisestä avauskohtauksesta, valokuvagalleria sekä dokumentti Edith Headista, Hollywoodin tunnetuimmasta pukusuunnittelijasta.