Kadotetun päiväkirja - Das Tagebuch einer Verlorenen (1929)

"With a little more love, no one on this earth would ever be lost."

Pandoran lippaan (Die Büchse der Pandora, 1929) menestymättömyydestä huolimatta G. W. Pabst päätti tehdä Louise Brooksin kanssa toisenkin elokuvan. Tällä kertaa lähdeteoksena toimi takavuosina kohua herättänyt Margarete Böhmen romaani, josta Pabst työryhmineen muokkasi oman eroottissävytteisen tarinansa. Pandoran lippaan sisarteoksena pidettävä Kadotetun päiväkirja (Das Tagebuch einer Verlorenen aka Diary of a Lost Girl) valmistui 1929, hieman yli puoli vuotta edeltäjänsä jälkeen.

Brooks näyttelee apteekkari Henningin kaunista Thymian-tytärtä. Konfirmaatiopäivänään hän antautuu proviisori Minertille ja tulee tapahtuneen seurauksena raskaaksi. Thymian saa lapsen, mutta ei suostu suvun vaatimuksista huolimatta menemään naimisiin Minertin kanssa. Suvun mielestä tytön moraaliton käytös saattaa heidät häpeään, joten lapsi annetaan adoptoitavaksi ja Thymian lähetetään nuorisokotiin.

Thymianin asuessa nuorisokodissa menee isä naimisiin taloudenhoitajansa Metan kanssa. Thymian, joka kokee elämän nuorisokodissa ahdistavaksi päättää karata, vaikka Meta ei salli tytön palaavan enää kotiin. Thymian pakenee laitoksesta yhdessä ystävättärensä Erikan kanssa, jolloin heidän seuraansa liittyy myös niin ikään kotoaan häädetty kreivi Osdorff. Kolmikko päätyy ilotaloon, jossa Thymianista tulee luksusluokan prostituoitu.

Kadotetun päiväkirja käsittelee aina ajankohtaista aihetta, nuoren seksuaalisuutta. Pabst kuvaa elokuvallaan keskiluokkaista yhteiskuntaa moraalittomana ja sen aikuisia kylminä, tunnevammaisina henkilöinä. He yrittävät kaikin tavoin kahlita ja kieltää nuorten seksuaalisuuden samalla kuitenkin käyttäen näitä siekailemattomasti hyväkseen sysäten mahdolliset seuraamukset nuorten vastuulle. Samalla kun maailman vanhinta ammattia harjoittavat tytöt joutuvat yhteiskunnan silmätikuiksi, käyttävät aikuiset itse samoja, heidän maailmassaan hyväksyttäviä keinoja, tavoitteisiinsa päästäkseen. Näin kaksinaamaisesti toimii myös Thymianin uusi äitipuoli Meta, joka liehittelee apteekkaria tämän tyttären silmien edessä, mutta ajaa itse tytön kadulle hairahduksen vuoksi.

Pabst ei ota aiheesta kuitenkaan kaikkea irti, sillä sen sijaan että hän veisi kertomuksen tyylikkäästi ja koruttomasti loppuun, alkaa hän käsittämättömästi pyydellä anteeksi hyökkäystään. Tämä ilmenee erinomaisesti sen jälkeen, kun Thymian saapuu ilotaloon. Tytön aiempi elämä kuvataan niin kurjana ja ahdistavana, että prostituoidun ammatti näyttää jokaisen eksyksissä olevan nuoren neidon unelmalta. Kaiken kokemansa jälkeenkin Thymian säilyttää arvokkuutensa ja ylpeytensä, seikkaa tukee tarinan kieltämättä ylväs mutta anteeksipyytelevä lopetus.

Kadotetun päiväkirja jäi Pabstin viimeiseksi mykkäelokuvaksi ja tämän myötä myös hänen lyhyt yhteistyönsä Brooksin kanssa päättyi. Brooks palasi Yhdysvaltoihin Ranskan kautta, jossa hän teki yhden elokuvan. Hollywoodissa hänen uransa ei kuitenkaan lähtenyt odotetunlaiseen nousuun, vaan Brooks teki kotimaassaan enää kahdeksan elokuvaa ennen kuin vetäytyi pois valkokankailta.