Teksasin
moottorisahamurhaaja - The Texas Chainsaw Massacre (1974)
Teksasin moottorisahamurhaaja (The Texas Chainsaw Massacre
aka Texasin moottorisahamurhat, 1974 USA) on todennäköisesti
kuuluisimpia koskaan tehtyjä kauhuelokuvia. Sinänsä
huvittavaa on, että sen maineen ovat luoneet henkilöt,
jotka eivät ole elokuvaa koskaan nähneet, mutta ovat pahaenteisen
nimen vuoksi olleet valmiita tuomitsemaan sen suoralta kädeltä.
Jo ilmestyessään tämä kauhuelokuvaklassikko
herätti niin paljon pahennusta, että se joutui sensuurin
kynsiin ja useissa maissa se kiellettiin kokonaan, myös Suomessa.
Itse näin tämän elokuvan ensimmäisen kerran
kuusi vuotta sitten suttuisena kasettiversiona ja muistan pitäneeni
sitä tylsänä ja mitäänsanomattomana elokuvana.
Nyt kun Moottorisahamurhaaja on palannut Future Filmin toimesta
entistä ehompana dvd-julkaisuna kauppojen hyllylle, oli aika
tarkistaa, mistä tässä kaikessa oikein olikaan kyse.
Joukko nuoria on matkalla vaarin autiotilalle jossakin päin
Teksasin maaseutua. Rauhallinen sunnuntaiajelu saa yllättävän
käänteen, kun mukaan poimitaan omituinen liftari, joka
alkaa käyttäytyä uhkaavasti. Hänestä päästään
kuitenkin eroon, mutta vielä kauheampaa on luvassa: vaarin
tilalla vieraillessaan he kohtaavat perheen, jonka koti on koristeltu
ihmisten luilla ja pääkalloilla.
Tobe Hooperin (Poltergeist) kuuluisin elokuva on huomattavasti
parempi, kuin yleinen mielipide antaa ymmärtää. Vaikka
nimi ja maine antavatkin ymmärtää toista, ei tässä
elokuvassa mässäillä verellä ja näyttävillä
efekteillä.
Tämän vuoksi sellaiset katsojat, jotka odottavat näkevänsä
raakaa väkivaltaa ja silmitöntä splatteria tyyliin
Evil Dead, tulevat pettymään
pahasti. Väkivaltaa toki on, mutta ei lähellekään
niin paljoa, kuin on väitetty. Tästä syystä
onkin mielenkiintoista kuulla mielipiteitä elokuvan raakuudesta.
Teksasin moottorisahamurhaaja on enemmänkin psykologinen kauhuelokuva,
matka katsojan mielen syövereihin. Hooper kiristää
katsojan aistit äärimmilleen luoden kokoajan mielikuvaa
siitä, että jotain kauheaa on tulossa. Itsekseen jutteleva
vanhus, omituinen liftaaja ja nuoria piknikille houkutteleva bensa-aseman
myyjä nostavat tunnelmaa, jota täydentää omalaatuinen
ja levottomuutta herättävä ääniraita.
Tämä elokuva kuuluu niihin, jotka tulisi nähdä
elokuvateatterin hämärässä, mutta kyllä
se toimii tällaisenakin. Toisin kuin uudempi versio, tämä
elokuva kannattaa ehdottomasti katsastaa. Jos ei muuten, niin yleissivistyksen
vuoksi.
teksti: ©
2004 Kari Glödstaf (x)

|