Wild Wild West (1999)

Aleksis Kiven päivänä ei kai ole soveliasta arvostella westerniä, mutta minäpä teen sen kuitenkin. Eikä tämä nyt ihan pelkkä western ollut. Ohjaaja Barry Sonnenfeld (Men in Black) on sekoitellut elokuvaansa paljon eri elokuva-genrejä ja siksi Wild Wild West (1999 USA) meneekin pelkäksi sutuksi. Tulee mieleen Mel Brooksin ohjaama Robin Hood - sankarit sukkahousuissa, jossa räpellettiin kuitenkin keskiajalla. Tässä Sonnenfeldin ohjauksessa tapahtuu muutamia ikäviä kömmähdyksiä, pari kohtausta tuo väistämättömästi mieleen Men in Blackin, jonka Sonnefeld on myös ohjannut. Luulikohan hän, että myös WWW voisi menestyä, kun siihen laitettaisiin hiukan samaa, toivotaan ettei.

Lännen tumma sankari, James West (Will Smith, Valtion vihollinen) duunaa hyvien puolesta, ja saa duunia presidentiltä. Samaan aikaan myös Artemus Gordon (Kevin Kline, Kala nimeltä Wanda) saa duunia presidentiltä ja heitä kumpaakin pyydetään toimimaan yhdessä. Artemus Gordon on etevä valeasujen tekijä ja myös keksijä. Kaksikko lähtee pääkonna, Arliss Lovelessin (Kenneth Branagh, Mary Shelleyn Frankenstein) perään, jolla on taskussaan jotain salattavaa ja kaksikon täytyy estää se. Joukkoon liittyy osittain mukaan vielä pikkuinen kaunotar (Salma Hayek, 54), jonka mukana pysyminen ei ainakaan juonen mukaan olisi tarpeellista. Välillä edetään lujaa ja sitten keksitään taas jotain rakentavaa, yleensä koneiden piikkiin, joita kilpaa keksivät elokuvan paha ja hyvä.

Wild Wild West on erittäin sekava, tai oikeastaan liian montaa asiaa yhdistelevä "juppikomedia", jonka huumorikohdille voi nauraa, mutta myös ihmetellä niiden kliseisyyttä. Sonnenfeld tekee kyllä pohjanoteerauksen tällä, verraten vaikkapa M.I.B.:n, jonka kokonaisuus ja huumori olivat astetta korkeammalla. 12-vuotias voi tuntea iloa jos saa katsoa tämän elokuvan, mutta omalta kohdalta en tuntenut iloa, vaikka 12-vuotiaan taso ei olekaan kaukana.

Sekamelskaa lisäilee moninaiset keksinnöt joilla edistetään juonta ja lisäksi pohjan puuttuminen henkilöhahmoilta ei tuonut mukavuutta katseluun. Efekteissäkin oltiin tyydytty erittäin vaisuihin saavutuksiin, ja välillä trikit paistoivat läpikin. Ei siis makeaa mahan täydeltä.