Brit Marling
I
Nuori nainen (Brit Marling) tulee juovuspäissään ajaneeksi miesprofessorin auton nokkaan, minkä seurauksena tämän vaimo ja lapsi päätyvät multiin, mies vaipuu koomaan ja nainen joutuu vankilaan.
Kaikki tämä tapahtuu päivänä, jolloin taivaalle ilmestyy identtinen kopio – kuin peilikuva – meidän planeetastamme ja kuustamme. Sitä kolaroiva nainen, Rhonda, tuijotti.
Ajallinen siirtymä hoituu välitekstillä. Neljän vuoden kuluttua Rhonda vapautuu maailmaan, jossa ihmisten aika tuntuu menevän sen pohtimiseen, mitä kopiomaailma oletettuine kopioihmisineen heille merkitsee. Puheena se on läsnä radiossa ja televisiossa, taivaalla taas katseen kohteena – ja muistutuksena kolariyöstä.
Rhoda työstää traumaansa ja välttelee muita. Hän haluaa kuolla, tai ehkä ei sittenkään, hän haluaa voittaa avaruusmatkan ja paeta, tai ehkä ei sittenkään, hän haluaa auttaa miestä, jonka perheen hän tuli tappaneeksi, tai ehkä ei sittenkään.
II
Juonellisesti Another Earth rakentuu kahta päämäärää kohti, jotka olisivat huonomman elokuvan ainoat liikkeessä pitävät voimat. Ensinnäkin, pääseekö Rhonda avaruuteen. Toiseksi, kykeneekö hän paljastamaan – parantavasti – todellisen identiteettinsä professorille, jonka elämään hän on nyt ujuttautunut kotiapulaisena. Tunnelma on koko ajan niin kohdallaan, että näitä kellontarkasti saapuvia käänteitä ja niiden seuraamuksia ei huomaa odottavansa; melko erottuvasta rakenteesta huolimatta se ei typisty odotteluksi.
Kuvaus on ajoittain häiritsevää. Kuva ei pysy paikallaan, se tärisee ja tekee tarpeettomia zoomauksia. Ironisesti tämä rikkoo jo olemassa olevaa, jo saavutettua jännitettä. Yritys näyttää ja tuntua ”indieltä” – tämän ”tyylilajin” pinnallisesta syvyydestä kertovien kliseiden käyttö – nostaa välillä päätään, vaikka elokuva ”ihan aito indie” onkin, Sundance-suosikkeja.
Noin jokaisessa otoksessa mukana olevan Marlingin ”pakottamaton karisma” tasoittaa. Käytän tarkoituksella sanaparia ”pakottamaton karisma”, jolla reilu vuosi sitten kuvasin Jennifer Lawrencen suoritusta Winter’s Bonessa (2010). Myös rooleissa sekä elokuvien tarkkailevissa ja seuraavissa kuvasommitelmissa on paljon samaa.
Tämä on näyttelijävetoinen elokuva ja näyttelijälle herkkupala.
III
Another Earth on tieteisfiktiota vähän niin kuin löytöretket ovat luonteeltaan tieteisfiktiota. Ajallisesti elokuva sijoittuu murroskohtaan: ”edeltävän” ja ”jälkeen tulevan” väliin. Kopioplaneetan olemassaolo ei ole vielä normalisoitunut asiantilaksi ja luonnonlaiksi, se on ihmetyksen aihe.
Ihmiskunta yrittää elää valtavan maailmankuvan muutoksen kanssa, niin kuin Rhonda yrittää elää valtavan yksilötason muutoksen kanssa. Rhondan kohdalla tasot lopulta leikkaavat, puhdistavasti – ja kai vastaavan kokee myös professori, yhtä lailla kärsijä. Vuodenajatkin toimivat projektion pintoina. Talven pimeydestä edetään kesään, Rhonda ei enää piiloudu vaatteidensa alle nimettömäksi. Kipu alkaa hellittää.
IV
Another Earth tuo mieleen muutaman vuoden takaisen The Man from Earthin. Siinä vietetään erään historian professorin läksiäisiä. Kollegoilleen hän paljastaa olevansa yli 10 000 vuotta vanha luolamies, jonka on pakko aika ajoin vaihtaa maisemaa. Fyysinen vanhentuminen on jäänyt kolmekymppisen tasolle.
Molempien ”draamapainotteinen science fiction” on lähestymiseltään samanlaista. Mitään sinänsä scifimäistä ei oikein nähdä, vaan tarina keskittyy syöttämään ajatuksia Suuresta Tuntemattomasta ja sen vaikutuksesta ihmiskunnan ja yksilön psyyken.
The Man from Earth on käytännössä ajatusleikki, iltanuotiojutustelu, johon ottavat osaa eri alojen ammattilaiset – luolamiehen, professori Oldmanin, ainut todistus on hänen sanansa ja muutamat vanhat esineet. Keskustelu kairaa läpi ihmiskunnan historian.
Another Earthissa kopioplaneetta paljastuu todeksi, mutta siinäkin science fiction -elementti elää taustalla, ihmissuhteiden kudelmalle toissijaisena. Se on vähän kuin aikakautensa määrittäjä, kuin kuukävely tai atomipommi, jonka vaikutus halutaan nähdä kaikkialla mutta joka sittenkään ei taida olla aikalaisen mielessä ensimmäisenä, kun tämä sängystä nousee.
V
Vaan kumpi on alkuperäinen planeetta, ”meidän” vai taivaalle ilmestynyt?
