Jessica Alba.
Jessica Alba ja Alessandro Nivola.
Jessica Alba.
Alessandro Nivola ja Jessica Alba.
Alessandro Nivola.
|
The Eye on kiinalaisen Jo Jo Yuet-chun Hui:n käsikirjoittamaan elokuvaan Gin gwai (Hong Kong, / 2002) perustuva amerikkalainen uusintaversio. The Eye:ssä nuori nainen Sydney Wells, jota näyttelee Jessica Alba (Sin City) on menossa sarveiskalvoleikkaukseen, joka palauttaisi hänen lapsena menetetyn näkönsä. Saatuaan uudet toimivat silmät Sydney alkaa nähdä sumuisia hahmoja ja olemattomia tapahtumia. Sydney ei pysty nukkumaan tai selviämään arjestaan törmäämättä kammottaviin näkyihin. Peloissaan Sydney tahtoo selvittää kenen sarveiskalvot hänelle siirrettiin ja miten tuo ihminen kuoli.
Ohjaajat David Moreau ja Xavier Palud (Uhka) eivät ole elokuvantekijöiden eliittiä Euroopassa tai Yhdysvalloissa, mutta The Eye saattaisi aiheuttaa myötävirtaa molemmilla mantereilla. Kauhuelokuvien kuluttajana menin katsomaan The Eye:tä skeptikkona. Oliko virhe ottaa iloinen ja viaton Jessica Alba kauhuelokuvan päätähdeksi? Ilokseni – ei. Alban “Neitsyt Maria” – kasvot ja “mikäpahamaailma?” – olemus herkistävät toivomaan parasta suloiselle Sydneylle, jonka elämä sinänsä menee hyvin, kunnes hän yrittää tehdä siitä paremman. En ole koskaan ymmärtänyt miksi amerikkalaiset huutavat kauhuelokuvien näyttelijöille neuvoja, kunnes The Eye:tä katsoessani joudun pitäämään kättä suuni edessä etten käskisi Sydneyn mennä nurkkaan ja sulkea silmänsä.
Sääli on, että The Eye:n näyttelijänsuoritukset ovat keskinkertaiset. Ei sinänsä mitään huonoa, mutta ei oikein mitään merkittävääkään. Alballa on muutamissa kohtauksissa hienoja hetkiä ja vaihdokset sokean ja näkevän ihmisen käytöksestä toiseen tuntuivat autenttisilta. Muiden näyttelijöiden tekoset eivät järkyttäneet pohjoiseen tai etelään. Kiliseviä kliseitä ja nähtynähtynähty-reaktioita. Tästä osa tietysti täytyy tuputtaa ohjaajien lahkeille, koska he ovat valinneet näyttelijöiden suorituksista lopulliseen elokuvaan päätyneet tarjoukset. Alba osaa kyllä kyynelehtiä käskystä, mikä onkin hyödyllinen taito, ja hän käyttää sitä paljon. Hiekkana uimahousuissani oli käsikirjoitukseen jäänyt narraatio. Muutama typerä dialogi, sekä Spider-Man 3 tyylistä päällepuhuttua selittelemistä. Mielestäni vielä aiheetta. Liekö tuotantoyhtiö luullut, että heidän yleisönsä ovat imbesillejä?
The Eye:n kiehtovin puoli on sen mikrotason kerronta. Koko tarina kerrotaan Sydneyn näkökulmasta ja usein jopa hänen silmiensä läpi. Näin subjektiivista kerrontaa toivoisin näkeväni elokuvissa enemmänkin. Mieleeni muistuu Amélie, mutta utuisilla hirviöillä suurustettuna. Koko elokuvan ajan toivoo, että minä – ei kun Sydney – hakeutuisi turvaan, ettei minulle – siis HÄNELLE vain tapahtuisi mitään pahaa.
The Eye (2008, Yhdysvallat) sisältää vain välttämättömiä itsetarkoituksellisia säikkyjä, joista mikään ei ollut niin häiritsevä, että olisi kummitellut kotiin. Katsojana pelkäsin samalla kun Sydneykin pelkäsi. Innovatiivisuudesta The Eye:tä ei voi kiittää loputtomiin, mutta hyvin käytetystä kuvakerronnasta voi. Jokaiselle kauhuelokuva diggarille suosittelisin The Eye:tä loistavana arki-iltapäivän- tai viikonloppuilta-ahdistuksen alulle panemiseksi.
Teksti © 2008 Iiro Peltonen
Elokuvan traileri:
|
