Gun Shy (2000)

Eric Blakeney on aiemmin tehnyt pelkästään TV-työtä (esim. Wiseguy), mutta nyt ottaa ohjat käsiin horjuvassa debyyttielokuvassaan (jonka hän on myös kirjoittanut) Gun Shy (2000 USA). Mukaan hän on saanut nimekkäitä näyttelijöitä, mutta elokuva ei potentiaalista huolimattaan pääse täyteen vauhtiin. Elokuvan suurin kiitos täytyy antaa lahjakkaalle näyttelijälle Oliver Plattille, jonka ansiosta suurin osa kohtauksista ovat hauskoja.

Blakeney ottaa asiakseen tehdä vielä yhden version elokuvasta, jossa päähenkilö menee psykiatrin puheille. Tämä kaava on ollut käytössä mm. TV-sarja Sopranosissa ja elokuvassa Terapian tarpeessa, joissa on kyseessä gangsteri, joka hakee terapeutin apua. Tällä kertaa ei ole kyseessä gangsteri vaan DEA-agentti Charlie (Liam Neeson, Tähtien sota episodi I: pimeä uhka, Schindlerin lista), jonka edellinen undercover-keikka on mennyt pahasti poskelleen. Tämän takia hänen suolensa temppuilee (!), hän kärsii pahoista paniikki kohtauksista ja näkee painajaisia. Silti hän jatkaa työtä, esimiehien painostuksesta.

Nyt hän saa tehtäväkseen mennä mukaan porukkaan (juoni ei koskaan ole kovin selkeä tämän suhteen, joten kommentoikaa vapaasti), jonka on tarkoitus sijoittaa mafia-perheen rahaa mahdollisimman hyvin. Prosessissa hän tutustuu itsensä veroiseen kovanaamaan, Fulvioon (Oliver Platt, Lake Placid - tappaja syvyyksistä, On aika tappaa) ja selvittelee tilanteita hänen kanssaan.

Siviilielämässään Charlie yrittää saada rauhallisuutensa rippeitä kasaan. Hän on jatkuvasti hermostunut ja elämä tuntuu ilmeisesti muutenkin puulta. Hän tapaa psykiatrin ja hänen kehotuksestaan menee ryhmäterapiaan. Lisäksi hän tapaa ihanan naisen, Judyn (Sandra Bullock, Toivo elää), joka alkaa myös auttamaan Charlieta. Hitaasti ja epävarmasti Charlie alkaa taas saamaan kiinni elämän punaisesta langasta.

Kuten sanottu, Gun Shy on potentiaalinen elokuva. Siinä on ainekset hyvään elokuvaan, ja siinä onkin paljon hyvää, mutta se että elokuva ei lopulta yllä merkittäviin mittasuhteisiin on yksin Blakeneyn syytä. Hänen debyyttinsä muistuttaa jossain määrin tilkkutäkkiä, sillä se ei missään vaiheessa kokoa palojaan selväksi kokonaisuudeksi vaan jättää ne irrallisiksi. Elokuvassa on kolme kulmakiveä: Charlie, joka tekee työtään mafiosojen keskellä, Charlie, joka yrittää saada päätään, fysiikkaansa ja elämäänsä kuntoon, ja Charlie, joka rakastuu Judyyn, joka puolestaan lopulta auttaa Charlieta selvittämään kaikki kolme asiaansa. Kaikista näistä olisi mahdollisesti saanut hyvän trillerin, komedian tai draaman, mutta valitettavasti, kun ensikertalainen yrittää kaikkea samaan aikaan niin… mikään niistä ei onnistu kunnolla.

Kuitenkaan Gun Shy ei ole huono elokuva. Vastaavanlaisia elokuvia on tehty ennenkin eivätkä useat niistä nouse edes keskinkertaisuuteen. Gun Shy onnistuu välittämään useita aidosti hauskoja ja jopa omalla tavallaan fiksuja kohtauksia, joista suuri kiitos menee Oliver Plattille, joka yrittää loppuun asti ja nousee lopulta ainoana todellisena voittajana esiin elokuvasta. Hänellä ei ole sellaista karismaa, joka saisi miehen tai naisen polvet heikoiksi, mutta hänen taitonsa näyttelijänä korvaavat enemmän kuin hyvin tämän "puutteen". Liam Neeson kulkee kömpelönä jättiläisenä koko elokuvan läpi, ikään kuin hieman vaivaantuneena, vaikkakin saa aikaan muutaman mainion kohtauksen Oliverin kanssa. Sandra Bullock taas on hyvin alikirjoitetussa roolissa, mikä tuntuu jollain tavalla väkisin väännetyltä, mikä ei taas ole hänen syytään.

Gun Shy ei ole hieno elokuva, mutta ripeän alun ansiosta kantaa suhteellisen hyvin 100 minuuttia. Todennäköisesti paremmalla ohjaajalla ja kirjoittajalla elokuvasta olisi saatu parempi elokuva, mutta tällä kertaa on tyytyminen keskiverto suoritukseen. Ehkä Blakeney saa tästä potkua yrittämään kovemmin ensi kerralla.