Ritari Siniparta - Monsieur Verdoux (1947)

Charles Chaplin sai idean tositapahtumiin pohjautuvaan elokuvaansa Citizen Kanen ohjaajalta, Orson Wellesiltä, joka suunnitteli aiheesta dokumenttielokuvaa päätähtenään Chaplin. Hän osti Wellesiltä oikeudet tarinaan, muokkasi sitä itselleen sopivammaksi ja loi hienoimman äänielokuvansa, joka lukeutuu samalla hänen koko tuotannossaan vahvimpien teosten joukkoon.

Henry Verdoux (loistava Chaplin) on ranskalainen pankkivirkailija, joka on menettänyt työpaikkansa pulakauden aikana. Voidakseen elättää pyörätuolissa istuvan vaimonsa Monan (Mady Correll) sekä poikansa Peterin (Allison Roddan), viettelee hän rikkaita leskirouvia ja nai heidät surmatakseen nämä pian häiden jälkeen. Pian poliisikin kiinnostuu hänen toimistaan.

Ritari Siniparta (Monsieur Verdoux, 1947 USA) oli Chaplinille monella tapaa merkittävä elokuva sekä tuotannoltaan että sisällöltään. Tuotannolliset muutokset johtuivat alati kohoavista kustannuksista, jotka puolestaan pakottivat hänet turvautumaan urallaan ensimmäistä kertaa niin storyboardin kuin kuvausaikataulunkin käyttöön. Ylimääräiseen improvisointiin ja kuvausten aikaisiin välipäiviin ei enää yksinkertaisesti ollut varaa, joten kaikki oli suunniteltava tarkasti etukäteen. Kuvauksissa ei liiemmälti aikaa tuhlattu, vaan elokuva saatiin kuvattua kolmessa kuukaudessa. Toinen suuri muutos koski Chaplinin esittämää hahmoa. Ensimmäistä kertaa hän esiintyi päätähtenä omassa elokuvassaan ilman kuuluisaa maskiaan hyläten näin lopullisesti yhteyden Kulkuriin. Verdoux on Chaplinin hahmoksi hyvin epätyypillinen ja loppuratkaisu aivan muuta kuin mihin tähän mennessä oli totuttu. Itse tarinassa Chaplinin ikuinen optimismi on saanut väistyä ja Ritari Siniparta onkin mustaa huumoria parhaimmillaan.

Kaksituntinen elokuva etenee kuin juna aivan loppuun asti. Ritari Siniparta on taidokkaasti rytmitetty elokuva, joka ei hellitä katsojaa hetkeksikään otteestaan. Elokuvan dialogi on loppuun asti hiottua, roolihahmot hauskoja ja näyttelijätyöskentely erinomaista. Kuvalliselta kerronnaltaan elokuva noudattaa vanhoja linjoja: se on niin vahvaa, että elokuvaa voisi huoletta seurata millä tahansa kielellä, eivätkä tapahtumat jäisi epäselviksi.

"One murder makes a villain; millions, a hero. Numbers sanctify!"

Ritari Siniparta ei menestynyt odotusten mukaisesti. Vika ei ollut elokuvassa, vaan amerikkalaisten suhtautumisessa Chapliniin. Hän alkoi olla todella epäsuosittu henkilö, siitä oli amerikkalainen propaganda pitänyt huolen. Isyyssyytteet ja kommunistivainot eivät kuitenkaan Chaplinia lannistaneet, vaan hän iski takaisin elokuvan voimalla. Siniparran lopun puheenvuorot ovat aitoa Chaplinia, aivan kuin kyseessä ei olisi roolihahmo vaan näyttelijä itse.