Purppuravirrat
- Les rivières pourpres (2000)
Komissaari Niemauns (Jean Reno) pääsee tutkimaan pienen alppikylän
kummaa murhatapausta. Nuori mies on löydetty 50 metriä korkean jyrkänteen
seinämältä kuolleena sikiöasentoon köytettynä. Mies oli kylää hallitsevan
yliopiston oppilas. Ruumiinavauksessa ja kuolemansyyntutkinnassa
selviää, että murhaaja on pyrkinyt kiduttamaan uhriaan tuskallisesti,
mutta kuitenkin pitäen tätä hengissä mahdollisimman pitkään. Kädet
on katkaistu ranteista ja ympäri ruumista löytyvät haavat on poltettu
umpeen, jottei verenvuoto saisi uhria tajuttomaksi. Niemauns saa
pian eteensä myös toisen ruumiin, joka löytyy sarjamurhaajan johtolankojen
mukaan korkeammalta vuorilta. Pikkualppikylän tunnelma käy tukalaksi,
vaikka lunta onkin maassa.
Purppuravirrat (Les rivières pourpres aka The Crimson
Rivers, 2000 Ranska) on jylhillä vuoristomaisemille starttaava sarjamurhaaja-trilleri,
jossa oman lisänsi tuovat ranskalaiset huippunäyttelijät. Jonathan
Demmen kulttitrilleri Uhrilampaita
muistuttava syksyinen metsämaisema, jossa kamera kulkee päähenkilön
perässä on myös Purppuravirtojen lähtöpallina. Tyylikkäällä kamerakuljetuksella
ja kuvauksella jo alusta alkaen etenevä trilleri avustaa käsikirjoituksen
puutteita ja tekee murhaajan takaa-ajoista entistä kiihkeämpiä.
Muutama hiukan epäsopiva kohtaus ja yksi täysin sopimaton tappelunujakka
saattavat masentaa tunnelmaa kuitenkin. Kyseisellä nujakalla kuvataan
elokuvan kakkospäähenkilön (Vincent Cassel, Jeanne
dŽArc) itsenäistä ja omatoimista tyyliä hoitaa asioita, kuin
Rambo tai Terminator. Elokuvan nurjapuoli on tällainen.
Purppuravirrat olisi varmasti yksi tämän vuoden klassisista jännäreistä
kotimaisessa tarjonnassa ilman sen mättöactionia sisältäviä lipsahduksia.
Trillerin käsikirjoitus ei ole "maailmanparas", eikä edes poikkeuksellisen
hyvä, mutta murhaajan uhka tuntuu silti kotipenkissä. Jylhät vuoret,
syksyinen vuodenaika ja eristäytynyt kyläyhteisö tuovat elokuvaan
sopivasti kauhun osasia. Jännärinä Purppuravirrat on positiivinen
poikkeus, mutta kokonaisuutena vain jees! -elokuva. Ja pakkohan
sankarin on saada lopussa neito (Nadia Fares) tornista, tässä tapauksessa
vuorenhuipulta.
Jean Reno, muistettava suoritus palkkasoturina Central Parkin syrjässä
Leon -jännärissä. Reno on myös nähty jälkeenpäin jenkkileffoissa
(esim. Ronin). Purppuravirrat
on (käsitykseni mukaan) täysin eurooppalainen, ja niinpä Reno puhuukin
ranskaa. Ranskalaista tunnelmaa elokuvassa on silti vähän. Olisi
sopinut odottaa tietenkin täysin ranskalaista teosta, mutta Hollywoodin
voimat tuntuvat puristavan myös fransmannien olkapäitä. Elokuva
on jenkkiläisen muotin mukaan leivottu. Homma kulkee sujuvasti eteenpäin,
mutta persoonallista jälkeä ei ole. Purppuravirrat on keskinkertainen
sarjamurhaaja -jännäri, joka ei olisi näin hyvä ilman Renota, tyylikästä
kuvausta ja ranskaa. Elokuvan ohjaaja on tuttu Robin Williamsin
sotanyyhkydraamasta Jakob
- Valehtelija Mathieu Kassovitz.
teksti: © 2001 Raimo Miettinen

|