Tartuffe - Tartüff (1926)

"Suuri on teeskentelijöiden määrä maailmassa..." Näin alkaa F. W. Murnaun elokuva Tartuffe (Herr Tartüff aka Tartüff, Tartuffe, 1926 Saksa), joka on opettavainen kertomus keskuudessamme elävistä huijareista. Molieren näytelmään perustuvan elokuvan käsikirjoitus on Carl Mayerin käsialaa.

Vanha mies (Hermann Picha) asustelee taloudenhoitajattarensa (Rosa Valetti) kanssa, joka kyttää vanhuksen perintöä. Varmistaakseen, että se osuu hänen kohdalleen, on hän kertonut vanhukselle panettelevia tarinoita tämän pojanpojasta (Andre Mattoni). Eräänä päivänä kyseinen pojanpoika tulee tapaamaan isoisäänsä. Tämä häätää pojan ulos talostaan vannottaen, ettei takaisin ole tulemista. Poika ymmärtää mistä on kyse ja päättää pelastaa isoisänsä taloudenhoitajattaren kynsistä. Hän naamioituu kiertäväksi elokuvanesittäjäksi ja palaa taloon mukanaan elokuva huijarista nimeltään Tartuffe (Emil Jannings, Viimeinen mies). Mutta saako hän elokuvallaan isoisän vakuuttuneeksi siitä, että taloudenhoitajatar yrittää viekkaudella saada perinnön itselleen?

Elokuvan parasta antia on ehdottomasti Mayerin universaali ja ajaton käsikirjoitus. Tavallaan koko tarina on yliampuva, mutta kaikessa koomisuudessaankin niin todellinen. Nykyaikana, jolloin kaikenlaisesta huijaamisesta on tullut jo miltei taidetta ja monin paikoin jo hyväksyttävää, on elokuva edelleenkin avartava ja mielipiteitä herättävä. Tartuffe ei ole toteutukseltaan tyypillistä Murnauta. Se ei ole niin näyttävä kuin miehen elokuvat yleensä ja tämä saattaakin häiritä monia. Toteutukseltaan se on lähempänä teatteria kuin elokuvaa. Paikoitellen se on myös hidastempoinen. Näyttelijäsuoritukset ovat hieman yliteatraalisia, varsinkin ns. elokuvassa, jota kyllä tähdittää melkoinen tähtikaarti. Emil Jannings Tartuffena, Werner Krauss (Tohtori Caligarin Kabinetti) herra Orgonina sekä Lil Dagover (Tohtori Caligarin Kabinetti) tämän vaimona Elmirenä eivät mitenkään ikimuistoisiin tulkintoihin innostu. Tartuffe on ihan hyvä elokuva. Pienellä hiomisella siitä olisi saatu aikaan mestariteos, nyt se ei siihen kategoriaan nouse.